Mikä on nyky-yhteiskunnassamme lasten rooli? Entä miten perheitä huomioidaan? Pitääkö perhe-elämää suorittaa? Vaalikoneessakin kysyttiin pitääkö lasten olla uteliaita ja itsenäisiä vai hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia tai pitäisikö kouluissa olla tiukempaa kuria.

Onko näihin kysymyksiin oikeaa vastausta? Suorittamista painotetaan paljon ja kirjoitetaan siitä, miten vaikeaa työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen on. Olen itse sillä kannalla, että lapset ovat niitä joihin pitää panostaa, niin henkilökohtaisella tasolla, mutta myös yhteiskunnallisesti. Itse olen halunnut kasvattaa lapseni niin, että he voivat olla uteliaita sekä myös itsenäisiä.

Lapsen täytyy oppia selviämään maailmassa myös itsenäisesti, mutta sitä ei saavuteta jättämällä lapsi pienenä selviämään yksinään vaikeissa tilanteissa. Moni tuntuu ajattelevan niin, että kun lapsi heitetään syvään veteen, niin kyllä hän oppii uimaan. No, näihän se ei ole. Lapsi tarvitsee mallia, apua ja tukea, jotta oppii pärjäämään tulevaisuudessa itse. Kun pientä lasta ujostuttaa, hän tarvitsee sylin ja rauhoittelua, jotta hän oppii hyväksymään tunteen ja pääsemään siitä itse yli, omassa tahdissaan. Mikäli lapsi pakotetaan ujona kanssakäymiseen muiden kanssa, se saattaa jopa haitata lapsen itsenäistymistä ja vahvistaa pelkoa muiden ihmisten kohtaamiseen liittyen huonojen kokemusten kautta. Lapsen kanssa tulee kulkea ja mennä lapsen tahdissa.

Miten tämän yhdistäminen onnistuu yhteiskunnassamme? Monesti huonosti, sillä päiväkotien resurssit ovat tiukalla ja lapset joudutaan jo hyvin pienenä jättämään hoitoon peloissaan. Monesti tämä on pakko tehdä, sillä vanhempien tulee myös saada palattua töihin. Myös päättäjien on hyvä tuntea lapsen maailma  ja ymmärtää lapsen tapa ajatella ja jäsentää maailmaa. Oikeilla resursseilla siirtymä päivähoitoon on mahdollista toteuttaa hyvin. Mikäli perusasiat eivät ole kunnossa, se tulee kuormittamaan enemmän rankempia palveluita sote-alalla kuten lastensuojelua tai lastenpsykiatrian palveluita. Perheet tarvitsevat paljon tukea ja matalan kynnyksen palveluita kuten neuvolan työntekijä, kodinhoitaja, joskus perhetyöntekijä tai järjestön tarjoama kerho.

Työelämän jousto auttaisi myös paljon perheitä. Se hyödyttäisi myös työnantajaa, sillä kun lapsella on hyvä olla, voi vanhempi rauhassa keskittyä omaan työhönsä. Työpaikoille tarvitaan enemmän joustoa, jotta lasten saamista ei pelätä ja perheelliset eivät pala heti loppuun. Hyviä keinoja olisi joustavat työajat, mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä tarpeen mukaan, asennemuutos perheitä ja lapsia kohtaan sekä etätyömahdollisuuksia ja tukea keskellä päivää tapahtuviin lapsen menoihin kuten neuvola tai hammaslääkäri. Kun työnantaja välittää myös lapsesta, on työntekijä sitoutuneempi työhönsä.

Vaalikoneen kysymyksessä toiseksi ääripääksi oli laitettu, että lasten tulee olla hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia. Hyvä kiintymyssuhde ja turvallinen olo tukevat myös sitä, että lapsi käyttäytyy hyvin ja tottelee. Lapsilla tulee ja menee uhmakausia ja aikuisen tehtävä on olla näinä hetkinä lapsen tukena. Uhmakkuus ei tarkoita sitä, että vanhemmuus olisi epäonnistunut tai lapsessa olisi jotain vikaa. Liian autoritäärinen kasvatus ei toimi, pitää löytää se keskitie.

Perhe-elämää ei tarvitse suorittaa. Perheet tarvitsevat myös paljon aikaa ihan vain olla. Paljon on perheen omalla vastuulla, mutta myös hyvinvointialueet voivat siihen vaikuttaa mm. kehittämällä neuvolapalveluja, edistämällä tunnetaitojen oppimista tai antamalla varhaista tukea vanhempien jaksamisen tukemiseksi. Hyvä esimerkki on hyvinkin kevyin perustein tarjottava lapsiperheiden tuki kotiin tai toimivat digitaaliset palvelut nopeisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Lähipäiväkodissa voisi olla säännöllisesti iltapäivisin/iltaisin päivystämässä esimerkiksi kerran kuukaudessa sosiaalialan ammattilainen, psykologi, lääkäri, terveydenhoitaja jne jotta palvelut olisivat joustavammin savutettavissa ja aina ei vanhemman tarvitsisi olla koko päivää poissa töistä sen takia että voi käydä hakemassa apua. Palvelut olisi hyvä olla siellä missä ihmisetkin ovat.

Lapset tarvitsevat ennen kaikkea rakkautta, mutta myös selkeitä rajoja!